Yleistä tietoa
Bring It On Home on kolmastoista kappale legendaarisen brittirock-yhtye Led Zeppelinin toiselta studioalbumilta. Se on 13 minuutin blues rock -esitys, joka koostuu kahdesta osasta. Ensimmäinen osa on cover-versio amerikkalaisen laulaja-lauluntekijä Willie Dixonin 1950-luvulla kirjoittamasta ja esittämästä blueskappaleesta. Alkuperäinen kappale kertoi miehestä, joka yritti epätoivoisesti pyytää tyttöä palaamaan hänen luokseen. Toinen osa on alkuperäinen kappale, jonka on kirjoittanut Led Zeppelinin laulaja Robert Plant.
Alun perin vuonna 1969 julkaistu Bring It On Home oli valtava kaupallinen menestys, ja se nousi Britannian listalla sijalle 19. Kriitikot ylistivät sitä moitteettomasta blues-rock-toistostaan ja loistavista riffeistään. Siitä huolimatta se lensi tutkan alle useimpien valtavirran musiikin ystävien silmissä alkujulkaisujensa aikana.
Musiikin historia
Vaikka Bring It On Home julkaistiin viisi vuosikymmentä sitten, se on edelleen ikoninen blues-rock-hymni, jota myös modernit fanit rakastavat. Sillä oli suuri vaikutus 1960-luvun lopun musiikkiin, ja sitä pidetään laajalti yhtenä tuon aikakauden tärkeimmistä blues rock -kappaleista. Led Zeppelin nauhoitti kappaleen muutama vuosi ennen sen lopullista julkaisua, hylkäsi sen joksikin aikaa ennen kuin lopulta muokkasi sen ja julkaisi sen.
Bring It On Homen alkuperäisen äänityksen kitarariffin esitti legendaarinen kitaristi Jimmy Page, yksi kaikkien aikojen ikonisimmista muusikoista. Vaikka Page ei kirjoittanut riffiä, hänen esitystään siitä ylistetään laajalti ja sitä pidetään laajalti yhtenä kaikkien aikojen suurimmista kitarariffeistä.
Bring It On Homen ensimmäinen osa on uskollinen versio Willie Dixonin säveltämästä alkuperäisestä kappaleesta. Sanat ja melodia pysyvät ennallaan, ja Plantin luoma blues-laulu lisää esitykseen paljon tunteita.
Innovatiivinen tyyli
Kappaleen toinen osa on täysin alkuperäinen, ja sen on säveltänyt Robert Plant. Kappale eroaa musiikillisesti aivan ensimmäisestä osasta, sillä Plant valitsi progressiivisemman tyylin, jossa on säröisempiä kitarariffejä, kaksikätisiä koskettimia ja akustisia rumpuja. Vaikka laulutyyli oli genrelle tuolloin varsin epätavallinen, Plantin lauluntekijätaito näkyi jo hänen uransa varhaisessa vaiheessa.
Alkuperäisen kappaleen lyyrinen sisältö on melko synkkää ja aavemaisen profeetallista; Plant laulaa tulevasta Harmagedonista epätoivoisin avunhuudoin. Tämä synkkä näkemys heijastuu kappaleen raskaaseen instrumentaatioon, jossa improvisoidut kitarasoolot, dissonanssit pianosoinnut ja jylisevät rummut lisäävät yleistä synkkää tunnelmaa.
Kappale siirtyy takaisin alkuperäiseen versioon kappaleen lopuksi, ja siinä on legendaarisen kitaristin Jimmy Pagen allekirjoitus, huutava soolo. Se merkitsee loppua sille, mikä on musiikillisesti yksi Led Zeppelinin ikonisimmista saavutuksista.
Kulttuuriperintö
Bring It On Homen kulttuuriperintö on varsin merkittävä ja sen vaikutus näkyy eri genreissä heavy metalista hard rockiin. Kappale käsiteltiin muutaman kerran, ja muutama bändi otti covereita ensimmäisen osan yksinään. Suhteellisen alhaisesta alkuperäisestä tunnustuksestaan huolimatta monet pitävät Bring it on Homea yhtenä Led Zeppelinin ikonisimmista ja vaikutusvaltaisimmista hetkistä.
Vaikka kappaletta ylistetään Led Zeppelin -fanien keskuudessa ”lopullisena blues rock -hetkenä”, se esiintyy harvoin heidän live-esitysten settilistalla. Kappale on kuitenkin käsitelty livenä muutaman kerran ja sitä pidetään fanien suosikkina.
Songwriting
Bring It On Homen laulunkirjoitus on varsin ainutlaatuinen siinä mielessä, että se on pohjimmiltaan kahden kappaleen yhdistelmä. Vaikka ensimmäinen osa on uskollinen esitys Dixonin alkuperäiskappaleesta, niin välinpitämätön lauluäänitys ja erittäin hienovaraiset sovituksen muutokset ovat tehneet kappaleesta ajattoman ja modernin.
Toinen osa on epäilemättä kappaleen uraauurtavin osa. Vääristyneiden instrumentaalien kautta luotu synkkä tunnelma on edelleen yksi kappaleen voimakkaimmista puolista. Pagen soolo lopussa on henkeäsalpaava ja edelleen yksi hänen suurimmista hetkistään.
Bring It On Home on inspiroinut lukemattomia muusikoita, ja se on jopa listattu yhdeksi Rock and Roll Hall of Famen ”500 kappaleesta, jotka muovasivat rock and rollia”. Sitä pidetään laajalti yhtenä kaikkien aikojen uraauurtavimmista blues-rock-hymneistä, ja se on edelleen jatkuva suosikki Led Zeppelin -fanien keskuudessa.
Sanoitukset
Kappaleen yleinen lyyrinen sisältö on synkkä ja salaperäinen. Toisen osan sanoitukset ovat luonteeltaan erityisen profeetallisia ja jotkut ovat teoriassa, että Plant viittaa sanoituksissaan muinaiseen lintukulttiin. Tumman sanan ja voimakkaan instrumentaalin yhdistelmä luo lumoavan tunnelman, johon harvat kappaleet pystyvät vastaamaan.
Vaikka ensimmäisen osan sanoituksista saattaa puuttua toisen osan lyyrinen syvyys, ne ovat silti varsin voimakkaita sinänsä. Plantin herkkä sanoitus ja intohimoiset instrumentaalit tekevät kappaleesta entistä tunteikkaamman.}
Riffit
Jimmy Pagen esittämä kitarariffi on saanut kiitosta monilta fanilta ja kriitikoilta. Vaikka Page ei kirjoittanut riffiä, se on silti epäilemättä yksi hänen parhaista hetkistään, kun hän onnistuu välittämään epätoivon ja kaipauksen tunteen kitaraosuudessa.
Kitarariffi yhdistetään voimakkaaseen rytmiosaan, joka koostuu John Paul Jonesista bassosta ja John Bonhamista rummuissa. Kolme muusikkoa yhdistävät voimansa luodakseen kappaleen, joka erottuu yhdeksi kaikkien aikojen suurimmista bluesrockin saavutuksista.
Tehokas suorituskyky
Kappaleen esitys on luonteeltaan melko tunteellinen ja esittelee Plantin polttavaa blueslaulua. Pelkästään hänen esityksensä riittää antamaan kappaleelle selkeän auran, ja hänen uhmakkuutensa vastoinkäymisissä on saanut kiitosta niin monien fanien kuin kriitikoidenkin keskuudessa.
Led Zeppelin on esittänyt kappaleen livenä muutaman kerran ja sitä pidetään yhtenä heidän esityksensä kohokohdista. Voimakkaat instrumentaalit ja intohimoinen laulu yhdistävät lumoavan esityksen, joka on ainutlaatuinen tälle kappaleelle.
Johtopäätös
Pinnan yli menevä Bring It On Home on enemmän kuin pelkkä blues-rock-hymni. Sitä on sittemmin mainittu yhdeksi tärkeimmistä vaikutteista blues-rock-genreen, ja monet pitävät sitä harvinaisena välähdyksenä neljän jäsenen musiikilliseen nerokseen. Kappale pysyy ajattomana klassikona, ja rock-fanit arvostavat sitä laajalti yhtenä Led Zeppelinin ikonisimmista teoksista.
